Piparjuuri Armoracia rusticana luonnollinen valinta pihakasviemme terveydeksi
_______________________________
Piparjuuri
Wikipedia
| Piparjuuri | ||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 | ||||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||||
| ||||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||||
| Armoracia rusticana P.G.Gaertn., B.Mey. & Scherb. | ||||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||||
 Piparjuuri Wikispeciesissä |
Piparjuuri (Armoracia rusticana, syn. Cochlearia armorica) on ristikukkaiskasvien heimon (Brassicaceae) monivuotinen, kookas (jopa 1,5-metrinen) kasvi, sukua sinapille ja kaaleille. Sen juurta käytetään mausteena.
Sisällysluettelo[piilota] |
[muokkaa] Levinneisyys
Piparjuuri on luultavasti kotoisin Itä-Euroopasta, lähinnä Etelä-Venäjän ja Pohjois-Ukrainen seuduilta. Nykyään se on paljon viljelty kasvi ympäri maailman ja kotiutunut luonnonvaraiseksikin monille seuduille. Se on yleinen Keski- ja Länsi-Euroopassa sekä Skandinavian eteläosassa. Pohjoisempana ja toisaalta Välimeren piirissä se on harvinainen. Pohjois-Amerikassa se on yleinen Yhdysvaltain koillisosasta suurille järville ulottuvalla vyöhykkeellä. Pienempiä esiintymiä on eri puolilla maapalloa.[1]
Suomessa piparjuuri esiintyy viljelyjäänteenä vanhoissa puutarhoissa, mutta on toisinaan levinnyt myös tienvarsille, kaatopaikoille ja multaville joutomaille. Se on vakituinen, mutta harvinainen uustulokas etelästä Perämeren rannikolle asti. Ahvenanmaalla, ja paikallisesti joillakin kaupunkiseuduilla, kuten Helsingissä ja Turussa se on jopa kohtalaisen yleinen.[2][3]
[muokkaa] Viljely
Piparjuurta viljellään yleensä yksivuotisena, kotipuutarhoissa myös monivuotisena. Piparjuuri lisääntyy tehokkaasti juuresta, ja se myös villiintyy helposti ja voi muodostua kiusalliseksi riesaksi puutarhassa. Piparjuuri viihtyy syvämultaisessa, kosteassa maassa, lämpimällä paikalla.
[muokkaa] Käyttö
Piparjuurta on vanhastaan käytetty lääkekasvina ja mausteena. Käytettävä osa on kasvin pitkä, valkea juuri, mutta myös sen lehdet ovat syötäviä. Juuri on maasta nostettuna jokseenkin hajuton, mutta sitä raastettaessa tai muuten hienonnettaessa rikkoutuneista soluista vapautuvat entsyymit hajottavat juuren sisältämää sinigriiniä, jolloin syntyy allyyli-isotiosyanaattia eli sinappiöljyä, joka ärsyttää limakalvoja ja silmiä. Raastettu piparjuuri on käytettävä pian ja kuumentamatta, koska se ilman ja lämmön vaikutuksesta menettää nopeasti terävyytensä ja muuttuu epämiellyttävän kitkerän makuiseksi.
Piparjuuri sisältää kaliumia, kalsiumia, magnesiumia ja fosforia. Tuoreessa piparjuuressa on C-vitamiinia 177,9 mg/100 g. Piparjuuren sisältämää piparjuuriperoksidaasi-entsyymiä käytetään molekyylibiologiassa muun muassa vasta-aineiden leimaamiseen.
Ennen pippuria ja chiliä piparjuuri ja sinappi olivat ainoat Euroopassa tunnetut tuliset mausteet. Piparjuuri on suosittu erityisesti saksalaisessa keittiössä liha- ja kalaruokien mausteena.
Japanilaiseen keittiöön kuuluva wasabi eli japaninpiparjuuri muistuttaa piparjuurta ja on sille läheistä sukua. Aito wasabi on hyvin kallista, ja kaupan oleva wasabi onkin useimmiten vihreäksi värjättyä piparjuuritahnaa, joka saattaa sisältää myös hieman aitoa wasabia.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Kasviatlas: Piparjuuren levinneisyys Suomessa
- Den virtuella floran: Piparjuuren levinneisyys pohjoisella pallonpuoliskolla
_____________
Posts
